Itämeren kalakantoja ei rasita pelkästään kalastuksen määrä, vaan myös ilmastonmuutos, ekosysteemimuutokset ja kalastuksenhallintasäännösten toimivuus käytännössä. Tällä sivulla annamme yleiskatsauksen siitä, miltä eri kalakantojen kehitys näyttää tällä hetkellä ja millaisia haasteita niiden arviointiin ja tulevaisuuden turvaamiseen liittyy.
Itämeren kantojen nykytila
Euroopan unionin neuvosto sopi 28. lokakuuta 2025 uusista kalastuskiintiöistä vuodelle 2026. Kilohailin TAC (Total Allowable Catch eli suurin sallittu saalis) nostettiin 45 prosentilla tieteellisten neuvojen mukaisesti, ja Itämeren keskisen silakan TAC nostettiin 15 prosentilla. Riianlahdella silakan kiintiötä laskettiin 17 prosentilla. Sekä läntisen että itäisen Itämeren turskalle kiintiöt pidettiin ennallaan, mukaan lukien jatkuva kielto kohdistetulle kalastukselle. Tämä tarkoittaa, että alukset eivät saa kohdistaa pyyntiään turskaan ja saavat tuoda maihin ainoastaan muun kalastuksen sivusaaliina tahattomasti pyydettyä turskaa.
Pohjanlahden silakan tila
Pohjanlahden silakkakannan vuoden 2026 kalastuskiintiötä laskettiin 40 prosenttia edellisvuodesta, ja väliaikainen kiintiö otettiin käyttöön myöhemmin vuoden aikana mahdollisesti saatavan uuden tieteellisen tiedon perusteella tehtäviä tarkistuksia varten. Vaikka ympäristöolosuhteet Pohjanlahdella ovat olleet suhteellisen vakaat, pohjoisten silakkakantojen elpyminen on ollut hidasta 2020-luvun alun heikkojen vuosiluokkien jälkeen.
Kilohailikannan kehitys
Kilohailikanta on edelleen Blim-tason yläpuolella (joka tarkoittaa biologista viitetasoa, josta kerrotaan lisää EU:n ja kansainvälisen kalastuksenhallinnan sivulla). Tämä tarkoittaa, että kannan arvioidaan olevan lisääntymisen kannalta turvallisella tasolla. Varovaisuus on kuitenkin tarpeen: kohoavat lämpötilat ja lisääntyvä kilpailu planktonista voivat heikentää vuosiluokkia tulevaisuudessa. Koska silakka ja kilohaili käyttävät samoja ravintolähteitä, vahva kilohailikanta voi lisäksi hidastaa silakan toipumista tietyillä alueilla.
/1920x1080-px/eu-and-international-management.tmb-labelhome.jpg?Status=Master&Culture=sv&sfvrsn=8c3f5d96_1)
EU ja kansainvälinen kalastuksenhallinta
Haasteet tieteellisten ja oikeudellisten suojamekanismien soveltamisessa
Vuoden 2026 kiintiöpäätökset osoittavat myös, kuinka vaikeaa voi olla noudattaa kaikkia tieteellisiä ja oikeudellisia vaatimuksia käytännössä. Vaikka tavoitteena on noudattaa EU:n lainsäädännössä vahvistettuja varovaisuusperusteisia rajoja – mukaan lukien säännöt, joiden tarkoituksena on pitää kannan romahduksen riski erittäin pienenä – ministereiden on otettava huomioon myös sosiaaliset ja taloudelliset tekijät. Näiden prioriteettien tasapainottaminen on jatkuva haaste.
Ekosysteemipohjainen kalakantojen hallinta Itämerellä
Viime vuosina ekosysteemipohjainen kalakantojen hallinta on saanut yhä enemmän jalansijaa tutkijoiden ja päätöksentekijöiden keskuudessa, jotta kalakantojen, elinympäristöjen ja ympäristömuutosten väliset yhteydet ymmärrettäisiin paremmin. Vaikka ns. Maximum Sustainable Yield (jolla tarkoitetaan suurinta vuotuista tuottoa, jonka kalakanta voi pitkällä aikavälillä tuottaa) muodostaa edelleen nykyisen kalastuksenhallinnan perustan, yhä useampia ekosysteemipohjaisia lähestymistapoja tutkitaan tieteellisen tiedon vahvistamiseksi ja päätöksenteon tukemiseksi monimutkaisessa ja muuttuvassa Itämeressä.