Skip to main content

Kalastusmenetelmät Itämeressä

Se, miten kalastamme Itämeressä, on ratkaisevan tärkeää sekä meren ekosysteemin että kalastuksen tulevaisuuden kannalta. Käytetyt kalastusmenetelmät määrittävät, mitä lajeja pyydetään sekä missä ja milloin kalastusta harjoitetaan, ja ne ovat muokanneet sekä alueen historiallista että modernia kalastusta. Itämeressä käytetään useita erilaisia pyydyksiä, jotka on suunniteltu eri lajeille ja elinympäristöille. Osa menetelmistä soveltuu avomerelle, kun taas toiset on tarkoitettu kalastukseen lähempänä merenpohjaa tai rannikkoa.

Troolaus

Troolaus tarkoittaa suuren verkon hinaamista aluksen perässä.

Pelagista troolausta käytetään laajasti parvissa eläviin lajeihin, kuten silakkaan ja kilohailiin. Koska silakan ja kilohailin levinneisyys vaihtelee lämpötilan, suolapitoisuuden ja ravinnon saatavuuden mukaan, niiden saatavuus kalastukselle vaihtelee alueittain ja vuodenaikojen mukaan. Yksittäiset alukset voivat siksi kalastaa eri alueilla eri vuodenaikoina. Myös keskisen Itämeren sääolosuhteet vaikuttavat siihen, milloin kalastus on mahdollista. Tämän vuoksi pelaginen troolaus edellyttää huolellista suunnittelua ja luotettavaa tietoa, jotta kalastus voidaan kohdentaa oikein.

Pohjatroolausta käytetään lähempänä merenpohjaa, ja se on perinteisesti yhdistetty pohjakalalajeihin, kuten turska- ja kampelakaloihin. Koska tämä menetelmä voi vaikuttaa pohjaelinympäristöihin, alueelliset rajoitukset ja erilaiset hallintatoimet ovat keskeisiä sen määrittelyssä, missä pohjatroolaus on sallittua.

Lue lisää pohjatroolauksesta täältä.

Pelagic or midwater trawl fishing gear illustration
Bottom trawl demersal trawl illustration

Verkot ja muut pyydykset

Gillnet fishing gear illustration
Verkot ovat passiivisia pyydyksiä, jotka jätetään paikoilleen niiden asettamisen jälkeen. Niitä käytetään laajasti rannikkokalastuksessa niin silakalle kuin muillekin lajeille. Koska pyydys on paikallaan, verkkojen huolellinen sijoittaminen on tärkeää, jotta kalastus kohdistuu oikeaan lajiin. Itämeressä verkkokalastus voi toisinaan johtaa merilintujen tai merinisäkkäiden, mukaan lukien äärimmäisen uhanalaisen Itämeren pyöriäisen, jäämiseen sivusaaliiksi. Tämä on johtanut erilaisten rajoitusten ja vahinkoja ehkäisevien toimenpiteiden käyttöönottoon tietyillä alueilla.
Miksi verkkokalastus Itämeressä ei ole MSC-sertifioitua?

Koska useat Itämeren haavoittuvat lajit – kuten sukeltavat merilinnut, itämerennorppa sekä äärimmäisen uhanalainen Itämeren pyöriäinen – eivät kestä päätymistä kalastuksen sivusaaliiksi, ja koska sivusaalistiedot ovat yhä puutteellisia monilla alueilla, verkkokalastus ei tällä hetkellä täytä MSC:n standardin vaatimuksia. Tästä syystä yksikään Itämeren verkkokalastus ei ole toistaiseksi MSC-sertifioitu. Tämä kuvastaa varovaisuusperiaatetta, jota näiden lajien suojelemiseksi tarvitaan.

Rysät, katiskat ja merrat

Rysät, katiskat ja merrat ovat kiinteitä pyydyksiä. Rysät voivat olla tyypiltään joko kelluvia tai pohjaan ankkuroituja, kun taas katiskat ja merrat asetetaan meren pohjaan. Kalat uivat sisään aukkojen kautta pyydyksen sisäisiin kammioihin ja jäävät sinne, kunnes pyydys nostetaan ylös. Rysiä soveltuu muun muassa lohen, siian ja silakan pyyntiin. Katiskoita ja mertoja käytetään pääasiassa pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa lajeille kuten ahven, lohi, hauki ja toisinaan myös silakka. Koska rysät, katiskat ja merrat ovat passiivisia pyydyksiä, jotka perustuvat kalojen omaan liikkumiseen, saaliiseen vaikuttavat ympäristötekijät kuten virtaukset, valo ja lämpötila sekä kalojen käyttäytyminen ja vaellusreitit.
Pots and traps fishing gear illustration

Koukkupyydykset

Pole and line illustration
Koukkupyydykset, kuten pitkäsiima ja vapakalastus, ovat valikoivia pyyntimenetelmiä, joita käytetään joissakin rannikkokalastuksissa, esimerkiksi meritaimenen pyyntiin. Pitkäsiimakalastus on perinteisesti kohdistunut loheen, meritaimeneen ja historiallisesti myös turskaan läntisellä ja keskisellä Itämerellä. Nykyisin turskaa ei enää saa pyytää kohdennetusti, vaan sitä voidaan ottaa vain väistämättömänä sivusaaliina. Sen sijaan pitkäsiima on edelleen tärkeä pyyntimenetelmä avomerellä tapahtuvassa pelagisessa lohenkalastuksessa ajoverkkokiellon jälkeen.
Yhdessä nämä kalastusmenetelmät osoittavat, kuinka monimuotoista kalastus Itämeressä on. Jokainen pyydystyyppi toimii omalla tavallaan ja on riippuvainen paikallisista olosuhteista, perinteistä ja hallintasäännöistä. Kalastajat valitsevat pyydykset sen mukaan, mitä lajeja he tavoittelevat ja millaisissa ympäristöissä he työskentelevät. Lue lisää MSC-sertifioidun ammattikalastuksen menetelmistä täältä.
Itämeren kalat

Itämeren kalat

Pelagiset kalat, kuten silakka ja kilohaili, sekä pohjakalat, kuten turska ja kampelat, ovat keskeisiä Itämeren ekosysteemille. Lue, miten niiden elinympäristöt, roolit ja tulevaisuus muuttuvat meriolosuhteiden muutosten myötä.
Lue Itämeren kalalajeista

Sivusaalis Itämeressä

 

Miksi sivusaaliilla on merkitystä 

Useat Itämeren haavoittuvat lajit ovat herkkiä jo pienillekin tahattoman saaliin määrille. Näihin kuuluvat sukeltavat merilinnut, joista monet ovat väheneviä tai uhanalaisia, äärimmäisen uhanalainen Itämeren pyöriäinen sekä itämerennorppa. Näillä lajeilla on pienet tai vähenevät populaatiot ja alhainen lisääntymiskyky, minkä vuoksi yksittäisetkin sivusaalistapahtumat voivat vaikuttaa niiden pitkäaikaiseen selviytymiseen.

Sukeltavat merilinnut riskiryhmänä 

Monet Itämeren merilinnut hankkivat ravintonsa sukeltamalla veden alle, mikä lisää riskiä jäädä kiinni kalastuspyydyksiin, erityisesti rannikkokalastuksessa käytettäviin verkkoihin. Vaikka tietopohja on edelleen puutteellinen, joidenkin tutkimusten mukaan pelkästään Itämeressä joutuu sivusaaliiksi vuosittain arviolta 195 000–380 000 merilintua. Useat näistä lajeista, kuten alli, pilkkasiipi, mustalintu ja tukkasotka, on luokiteltu haavoittuviksi tai uhanalaisiksi koko Itämeren alueella HELCOMin punaisen listan mukaan.

HELCOMin arviot osoittavat myös, että tietyillä paikallisilla alueilla, kuten Bornholmin ja Gotlannin ympäristössä, missä talvehtii paljon merilintuja, sivusaalis voi aiheuttaa lisäkuormitusta. Koska kannat ovat jo laajalti väheneviä Itämeressä, jopa vähäinen sivusaalis voi hidastaa niiden elpymistä, mikä edellyttää tarkkaa seurantaa ja hallintaa.

Eri lajit eri alueilla 

Itämeren pyöriäinen esiintyy pääasiassa keskisessä ja eteläisessä Itämeressä, kun taas norppa ja monet sukeltavat merilinnut elävät koko alueella, myös pohjoisosissa. Vaikka lajit elävät eri osissa Itämerta, monet niistä joutuvat silti kosketuksiin kalastuspyydysten kanssa. Tämä tarkoittaa, että sivusaalisriski on olemassa laajasti eri puolilla Itämerta, ei ainoastaan alueilla, joilla pyöriäinen esiintyy.

Suuri haaste: tiedon puute 
HELCOMin arvioiden mukaan merinisäkkäiden sivusaalistiedot ovat rajallisia, seuranta vaihtelee maiden välillä ja sivusaalista ei monilla alueilla raportoida järjestelmällisesti. Näiden tietopuutteiden vuoksi nykyisten toimenpiteiden perusteella ei pystytä arvioimaan, voidaanko hyvä ympäristön tila saavuttaa.

HELCOM vahvistaa nollatoleranssin sivusaaliille seuraavien lajien osalta: 

Itämeren pyöriäinen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Vedenalaista kuuntelutekniikkaa hyödyntäneet tutkimukset ovat arvioineet, että tässä populaatiossa on jäljellä vain noin 500 yksilöä, mikä tekee siitä yhden Euroopan pienimmistä merinisäkäskannoista. Uudempi tieteellinen analyysi antaa samansuuntaisen tuloksen, ja paras arvio populaation koosta on noin 491 yksilöä (HELCOM: Harbour porpoises abundance).

Norppa on luokiteltu haavoittuvaksi, ja useiden osapopulaatioiden koko ja kehityssuunnat ovat niin alhaisia, etteivät ne kestä lisäkuolleisuutta, erityisesti eteläisellä hallinta-alueella (HELCOM: Population trends and abundance of seals).

Nämä raja-arvot heijastavat tieteellistä arviota siitä, että kaikki sivusaalis näin pienissä ja uhanalaisissa populaatioissa muodostaa riskin niiden elpymiselle.

Itämeren kalastus: ennen ja nyt

Itämeren kalastus: ennen ja nyt

Keskiaikaisesta silakkakaupasta nykypäivän tieteeseen perustuvaan kalastuksenhallintaan. Katso miten Itämeren kalastus on muuttunut ajan myötä ja miten historia on muokannut tämän päivän silakan, kilohailin, turskan ja kampeloiden kalastusta.
Lue Itämeren kalastuksen kehityksestä

'{{item.Image.Title}}', {{item.Image.Artist}}, {{item.Image.Description}}