Haraus

Mitä harat ovat?

Harat ovat jäykkiä rakenteita, joita vedetään merenpohjaa pitkin ja joita käytetään merenpohjalla elävien lajien, kuten kampasimpukoiden, ostereiden ja simpukoiden, pyytämiseen.

Haran rakenne vaihtelee kohdelajin mukaan, mutta se koostuu tyypillisesti metallirungosta, jonka etuosassa on tanko, ja takaosassa keräyspussi. Tankoa – jossa voi olla rivi metallipiikkejä – vedetään merenpohjan pintaa pitkin tai harataan pohjasedimentin läpi.

Haroja käytetään maailmanlaajuisesti sekä rannikon läheisyydessä että avomerikalastuksissa ja haroja voidaan käyttää käsikäyttöisesti matalissa vesissä tai vaihtoehtoisesti vetää kalastusaluksella. Yhteen alukseen voidaan kiinnittää useita haroja – suuret alukset voivat vetää jopa 20 runkoa.

Onko haraus haitallista?

Harat on suunniteltu sekoittamaan merenpohjaa, joten kalastusten on oltava hyvin hallinnoituja, jotta tämän pyydystyypin aiheuttamat ympäristövaikutukset voidaan minimoida.

Haraus voi vahingoittaa keskeisiä elinympäristöjä, kuten meriruohoniittyjä, koralleja ja maerl-leväpatjoja, jotka tarjoavat suojaa ja lisääntymisalueita monille lajeille. Merenpohjassa elävät tai siihen kaivautuvat eliöt voivat joutua vahingossa sivusaaliiksi, vaurioitua haran vaikutuksesta tai altistua petoeläimille. Lopulta nämä vaikutukset voivat muuttaa merenpohjayhteisöjen koostumusta vähentäen niiden monimuotoisuutta.

Ympäristövaikutusten vähentäminen

Ympäristöriskien vähentämiseksi on usein tiukkoja säädöksiä siitä, millaisia haroja saa käyttää, missä niitä saa käyttää ja kuinka usein. Kalastukset voivat myös toteuttaa monia toimenpiteitä harauspyydysten vaikutusten vähentämiseksi.

Elinympäristöjen kartoitus

Kalastusalueen ymmärtäminen ja herkkien elinympäristöjen sijainnin kartoittaminen on keskeistä harauksen vaikutusten vähentämisessä.

Vaikutukset vaihtelevat esimerkiksi merenpohjan koostumuksen ja ympäristöolosuhteiden mukaan. Esimerkiksi hiekkaiset, mutaiset tai soraiset pohjat toipuvat todennäköisemmin harauksesta, erityisesti alueilla, joilla esiintyy voimakkaita vuorovesiä ja virtauksia.

MSC-sertifioitu Poolen sataman simpukan ja sydänsimpukan kalastus toimii alueella, jossa on useita suojeltuja kohteita, ja osoittaa, miten tehokas kalastuksenhallinta voi mahdollistaa harauksen rinnakkaiselon tärkeiden elinympäristöjen kanssa.

Kalastustoimintaa on seurattu ja kartoitettu suhteessa tällaisiin elinympäristöihin, ja paikallisviranomaiset ovat asettaneet harauskieltoja suojellakseen suolasoita, joissa muuttolinnut pesivät, sekä meriruohoniittyjä, jotka tukevat merihevospopulaatioita. Lisäksi tehdään vuosittainen arvio kalastuksen riskeistä kullekin keskeiselle alueelle ja koko sataman ekosysteemille.

Kalastuskieltojen käyttöönotto

Harauksen vaikutuksia voidaan vähentää myös alueellisilla tai ajallisilla kalastuskielloilla. Tämä ei ainoastaan anna merenpohjalle aikaa toipua näillä alueilla, vaan tukee myös terveitä kalakantoja mahdollistamalla kohdelajien uusiutumisen.

MSC-sertifioitu Yhdysvaltain Atlantin kampasimpukan kalastus on tarkasti hallinnoitu järjestelmällä, jossa kalastusalueiden osia suljetaan kahdeksi–kolmeksi vuodeksi. Tämä parantaa kalastuksen tehokkuutta, koska alueet, joilla on nuoria tai alamittaisia kampasimpukoita, suojellaan, kunnes simpukat saavuttavat optimaalisen koon. Kalastuksen rajoittaminen tietyille alueille vähentää myös kalastuksen ekologista jalanjälkeä ja siten sen vaikutuksia.

Alueelliset kalastuskiellot voivat myös olla tehokas keino vähentää muiden kuin kohdelajien sivusaalista. MSC-sertifioitu Itä-Kanadan avomerinen kampasimpukan kalastus suljetaan useiksi kuukausiksi vuosittain, jotta vältetään turskan kutukauden häiritseminen ja suojellaan ruostekampelaa.

Pyydysten muokkaaminen

Harauksen ympäristövaikutusten vähentämiseksi on myös tehty merkittävää tutkimusta. Tulokset ovat kuitenkin usein vaihtelevia. Esimerkiksi Edinburghin Herriot-Watt-yliopiston tutkijat selvittivät, voisiko suksimaisia “luisuja” lisäämällä keräyspussin pohjaan vähentää merenpohjan vaurioita. Vaikka luisut vähensivät suoraa kosketusta merenpohjan ja haran välillä noin 94 prosenttia, lisäys johti myös ei-toivotun sivusaaliin lisääntymiseen.

Ohjainten käyttö voi myös olla tehokas tapa vähentää harauksen vaikutuksia merikilpikonniin. Nämä laitteet on suunniteltu vähentämään kilpikonnien joutumista saaliiksi tai loukkaantumista ohjaamalla ne ylös ja haran etuosan yli. Keräyspussin suuaukkoon voidaan myös asentaa ketjumatto pyydykseen joutumisen riskin vähentämiseksi. Se estää kilpikonnien pääsyn sisään.

Voiko haraus olla kestävää?

Haroja käyttävät kalastukset voidaan sertifioida kestäviksi, jos ne täyttävät MSC:n kestävän kalastuksen standardin vaatimukset ja läpäisevät riippumattoman kolmannen osapuolen tekemän arvioinnin.

Arvioinnin aikana kalastuksen on osoitettava, että harojen käyttö ei aiheuta vakavaa tai peruuttamatonta vahinkoa merenpohjan elinympäristöille. Kalastuksen tulee antaa muun muassa näyttöä siitä, että se ymmärtää hyvin kalastusalueensa ja herkkien elinympäristöjen sijainnit, sekä dokumentoi tarvittaessa toimenpiteet vaikutusten vähentämiseksi.

Kalastusten on myös osoitettava ymmärtävänsä harauksen vaikutukset muihin merilajeihin ja esitettävä näyttöä toimista, joilla vähennetään sivusaalista ja haittoja uhanalaisille, vaarantuneille ja suojelluille lajeille.