Miksi syödä kalaa ja mereneläviä?

Ruokajärjestelmällä – eli sillä, miten tuotamme, pyydystämme ja syömme ruokaa – on merkittävä vaikutus sekä ihmisten että planeetan terveyteen. Tutkijat ja päättäjät ovat yksimielisiä siitä, että ruoantuotantoa ja kulutusta on muutettava ja ruokavalioita kehitettävä suuntaan, joka tukee sekä ihmisten että planeetan hyvinvointia. Kala ja merenelävät ovat tärkeä osa tätä muutosta, mutta niiden tulee olla peräisin kestävistä lähteistä.

Kuka suosittelee kalaa ja mereneläviä?

Kolme laajaa kansainvälistä tutkimus- ja asiantuntijakokonaisuutta on päätynyt samaan johtopäätökseen: kala, merenelävät ja merilevät eli meriperäiset elintarvikkeet ovat olennainen osa ihmisten terveyttä ja maapallon ekosysteemien kestävyyttä tukevaa ruokajärjestelmää:

Tarve sovittaa yhteen ihmisten ravitsemukselliset tarpeet ja ympäristön kantokyky oli keskeinen lähtökohta EAT-Lancet-komissiolle. Sen tavoitteena oli löytää ruokavalio, joka turvaa riittävän ja terveellisen ravinnon kaikille mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin.

Komission vuonna 2025 julkaisemassa uudessa raportissa suositellaan ruokavaliota, joka sisältää kalan ja merenelävien ohella runsaasti kasvipohjaisia elintarvikkeita ja jossa lihan kulutusta vähennetään.

 

Miksi kalaa ja mereneläviä suositellaan?

Miksi täysin kasvipohjaista ruokavaliota ei siis pidetä ihmisille ja ympäristölle parhaana vaihtoehtona?

Ainutlaatuinen ravitsemuksellinen koostumus

Merenelävät ovat merkittävä proteiinin lähde, mutta niiden ravitsemuksellinen merkitys ulottuu paljon proteiinia laajemmalle.

Kala on tärkein ravinnosta saatavien omega-3-rasvahappojen (DHA ja EPA) lähde. Runsas omega-3-rasvahappojen saanti on yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin. Vähäinen saanti on puolestaan yhdistetty lapsuusiän hermoston kehityksen hidastumiseen ja saattaa lisätä aikuisiän kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisen riskiä.

Ihmisen elimistö ei pysty valmistamaan EPA- ja DHA-rasvahappoja riittävästi itse. Niitä on myös vain vähän monissa tavallisesti kulutetuissa maalla tuotetuissa eläinperäisissä elintarvikkeissa. Kalan ja muiden merenelävien syöminen on siksi luotettavin tapa saada näitä rasvahappoja.

Kala sisältää runsaasti myös B12-vitamiinia, A-vitamiinia, jodia, rautaa, sinkkiä ja kalsiumia. Merenelävistä saatavat ravintoaineet imeytyvät elimistöön paremmin kuin kasviksista tai ravintolisistä saatavat ravintoaineet, minkä ansiosta ne tarjoavat enemmän ravintoaineita annosta kohden.

Ympäristöhyödyt

Kaikella ruoantuotannolla on ympäristövaikutuksia. Kala ja merenelävät aiheuttavat kuitenkin vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin muut eläinperäiset proteiininlähteet.

Merenelävien tuotanto tarvitsee vähemmän maa-alaa kuin maalla tapahtuva eläintuotanto. Luonnonvaraisten merenelävien kalastukseen ei tarvita viljelysmaata, makeaa vettä, lannoitteita tai rehuntuotantoa. Luonnonvaraisen kalastuksen hiilijalanjälki onkin vain murto-osa punaisen lihan tuotannon hiilijalanjäljestä.

Maapallon luonnonvaroihin kohdistuvan paineen kasvaessa, tällä on merkitystä.

 

Pitäisikö meidän syödä enemmän kalaa?

Ei välttämättä. Planetaarisessa ruokavaliossa (Planetary Health Diet) suositellaan syömään vähintään 30 grammaa kalaa päivässä, mikä vastaa suunnilleen kahta 100 gramman kala-annosta viikossa. Suositus on linjassa monien maiden kansallisten ravitsemussuositusten kanssa. MSC:n tekemän valtioiden ravitsemusstrategioita koskevan katsauksen mukaan kaksi kala-annosta viikossa on yleisin viranomaissuositus.

Monet ihmiset eivät kuitenkaan syö kalaa ja mereneläviä suositusten mukaisia määriä. MSC:n riippumattoman GlobeScan-konsulttiyrityksen kanssa toteuttamassa tutkimuksessa vain 19 prosenttia kuluttajista ilmoitti saavuttavansa kahden kala-annoksen viikoittaisen tavoitteen. Joissakin maissa osuus oli vain 7 prosenttia.

Kasvaako kalantuotanto tulevaisuudessa?

EAT-Lancet-komission arvion mukaan maailmanlaajuisen kalantuotannon olisi kasvettava vuoteen 2050 mennessä 46 prosenttia vuoden 2020 tasosta, jos komission suosittelemaa ruokavaliota noudatetaan ja kasvavan väestön ravinnontarpeeseen halutaan vastata. Samalla muiden eläinperäisten elintarvikkeiden, kuten naudan-, lampaan- ja sianlihan, maitotuotteiden sekä kanan, tuotantoa tulisi vähentää, sillä niiden ympäristövaikutukset ovat huomattavasti suuremmat.

Sekä EAT-Lancet-komissio että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioivat, että merkittävä osa meriperäisten elintarvikkeiden tuotannon kasvusta tulee kestävästä vesiviljelystä eli kalojen kasvatuksesta.

Luonnosta pyydetty kala, jonka osuus maailmanlaajuisesta kalankulutuksesta on tällä hetkellä noin puolet, säilyy kuitenkin tärkeänä ravitsevan ja ympäristön kannalta tehokkaan ruoan lähteenä. Sen merkitys korostuu erityisesti globaalin etelän maissa ja rannikkoyhteisöissä.

Myös vesiviljelyn ja kalastuksen välinen suhde on otettava huolellisesti huomioon, sillä merkittävä osa vesiviljelyssä käytettävästä rehusta on peräisin villeistä kalakannoista.

Miten muutos ruoantuotannossa ja ruokavalioissa voidaan toteuttaa?

Jos EAT-Lancet-komission tutkijat ovat oikeassa ja kala sekä merenelävät ovat tärkeä osa sekä ihmisille että ympäristölle parempaa ruokavaliota, kestävän kalastuksen merkitys korostuu entisestään.

Kalakannat voivat säilyä elinvoimaisina ja tuottaa ravintoa pitkällä aikavälillä, asianmukaisen hallinnan avulla.

Monet aiemmin liikakalastetut kalakannat on onnistuttu elvyttämään tieteeseen perustuvan kalastuksenhallinnan avulla. Näitä kalakantoja hyödyntäviä kalastuksia on nyt sertifioitu MSC:n kestävän kalastuksen standardin mukaisesti.

YK:n arvion mukaan 98 prosenttia tällä hetkellä liikakalastetuista kalakannoista voisi elpyä vuosisadan puoliväliin mennessä, jos niiden kalastusta hallinnoidaan asianmukaisesti.

MSC:n analyysin mukaan vuosittain voitaisiin tuottaa 16 miljoonaa tonnia enemmän mereneläviä, jos kaikki kalastukset toimisivat kestävällä tavalla.

Tällä lisäsaaliilla voisi olla merkittävä vaikutus maailmanlaajuiseen ravitsemukseen. Sen avulla voitaisiin ehkäistä raudanpuutetta 4 miljoonalla ihmisellä ja kalsiuminpuutetta 24 miljoonalla ihmisellä sekä turvata riittävä omega-3-rasvahappojen saanti 38 miljoonalle ihmiselle.

Kaiken kaikkiaan kestävä kalastus voisi tarjota ravintoa vuosittain 72 miljoonalle ihmiselle lisää.

---

---