Pohjatroolit

Mitä on pohjatroolaus?

Pohjatroolaus on kalastusmenetelmä, jossa käytetään aluksen perässä vedettäviä verkkoja merenpohjassa tai sen läheisyydessä elävien kalojen ja muiden merenelävien pyytämiseen.

Pohjatroolaus kattaa useita erilaisia pyyntivälineitä, joissa käytetään kartiomaista verkkoa, jonka suljettu pää (trooliverkon takimmainen osa, peräpussi) kerää saaliin. Verkkoa vedetään yhden tai kahden aluksen avulla, ja se pidetään avoinna levyjen (trooliovien) tai metallipalkin avulla. Nämä rakenteet ovat usein kosketuksissa merenpohjan kanssa.

Voiko pohjatroolaus olla kestävää?

Mitä lajeja pyydetään pohjatrooleilla?

Monia yleisesti syötäviä lajeja voidaan pyytää pohjatrooleilla. Näihin kuuluvat valkoiset kalat, kuten turska, kolja, hoki ja kummeliturska, sekä kampelakalat, kuten ruijanpallas ja meriantura. Myös katkarapuja ja mustekaloja voidaan pyytää tällä menetelmällä.

Miksi kalastajat käyttävät pohjatrooleja?

Pohjatroolaus on tehokas tapa pyytää suuria määriä merenpohjassa eläviä kaloja ja äyriäisiä, joita tarvitaan maailman kasvavan väestön ruokkimiseen. Vuosittain noin neljännes kaikista luonnosta pyydetyistä merenelävistä pyydetään tällä menetelmällä.

Kala on tärkeä ravinnonlähde: yli 3 miljardia ihmistä saa meristä merkittävän osan proteiinistaan sekä muista ravintoaineista, kuten omega-3-rasvahapoista, raudasta ja B12-vitamiinista.

Onko pohjatroolaus haitallista?

Pohjatroolit ovat kosketuksissa merenpohjaan, mikä voi vahingoittaa elinympäristöjä ja siellä eläviä eliöitä, jos kalastusta ei hallita hyvin.

Koska merenpohjan elinympäristöt vaihtelevat, pohjatroolauksen vaikutukset riippuvat kohdatuista elinympäristöistä ja lajeista. Herkät, pitkäikäiset tai hitaasti kasvavat lajit, kuten korallit ja merisulat, ovat erityisen alttiita vaurioille, eikä niiden esiintymisalueilla tulisi troolata, sillä ne saattavat toipua huonosti.

Toisaalta, jotkin elinympäristöt ovat kestävämpiä, kuten matalien vesien hiekka- tai mutapohjat, jotka altistuvat luonnostaan häiriöille, kuten voimakkaille aalloille ja myrskyille.

Pohjatroolaukseen liittyy myös paljon sivusaalista, koska käytetyt verkot eivät ole kovin valikoivia. Tämä voi johtaa muiden kuin kohdelajin tai liian pienten kalojen tahattomaan pyytämiseen. Näitä vaikutuksia voidaan vähentää esimerkiksi kehittämällä pyydyksiä valikoivammiksi.

Voidaanko pohjatroolauksen vaikutuksia merenpohjaan vähentää?

Elinympäristöjen vahingoittumista voidaan ehkäistä välttämällä troolausta herkillä alueilla.

Merenpohjan kartoitusta ja elinympäristötutkimuksia käytetään tunnistamaan herkät alueet ja lajit sekä selvittämään, missä kalastus tapahtuu. Tähän hyödynnetään esimerkiksi alusten seurantatietoja. Näin kalastajat voivat välttää herkkiä alueita ja muuttaa toimintatapojaan vaikutusten minimoimiseksi.

Alueet, joilla on herkempiä elinympäristöjä, voidaan sulkea kokonaan kalastukselta. Sulkemisia ottavat usein käyttöön viranomaiset tai alueelliset kalastuksenhallintaviranomaiset. Kalastukset voivat myös päättää sulkea alueita vapaaehtoisesti. Esimerkiksi skotlantilainen troolikalastuslaivasto sulki välittömästi alueen aluksiltaan, kun siellä havaittiin herkkiä merisulkia, sen sijaan että olisi odotettu alueen nimeämistä merelliseksi suojelualueeksi.

Toimenpiteitä voidaan tehdä myös aiemmin troolaamattomien alueiden suojelemiseksi pohjatroolaukselta. Eteläafrikkalainen kummeliturskan troolikalastus ”jäädytti” vapaaehtoisesti troolausalueensa vuonna 2007, ja se saa toimia vain tietyillä alueilla, joita on jo aiemmin troolattu. Näiden rajojen puitteissa toimiminen on nyt ehto kalastusluvan saamiselle.

Elinympäristöihin kohdistuvia vaikutuksia voidaan vähentää myös muuttamalla käytettyjä välineitä ja niiden käyttötapaa. Tämä voi tarkoittaa välineiden painon ja koon rajoittamista sekä merenpohjan ja pyydysten välisten kosketuspisteiden vähentämistä. Esimerkiksi verkon merenpohjaa pitkin vedettäviin köysiin voidaan lisätä molemmin puolin kumilevyjä tai -palloja.

Miten pohjatroolauksen sivusaalista voidaan vähentää?

Monet kalastukset muokkaavat pyydyksiään vähentääkseen sivusaalista. On myös tärkeää ymmärtää, mitkä muut kuin kohdelajit ovat vaarassa joutua saaliiksi ja miten sitä voidaan välttää.

Sivusaaliin vähentämiseen tarkoitetut laitteet ovat tehokas tapa antaa suurten tai ei-toivottujen lajien paeta trooliverkoista. Monet kylmien vesien katkaravun kalastukset ovat vähentäneet pohjakalojen, kuten turskan ja koljan, tahatonta saalista lisäämällä trooliverkkoihin ritilämäisen poissulkemislaitteen (”Nordmore-ritilä”). Nämä estävät kaloja pääsemästä verkon peräpussiin (samalla kun pienemmät katkaravut pääsevät läpi) ja ohjaavat ne verkon yläosassa olevaan poistumisaukkoon.

Poissulkemislaitteiden käyttö on myös lähes kokonaan poistanut merikilpikonnien sivusaaliin Australian pohjankatkaravun kalastuksessa. Tämä kalastus tutkii myös, miten ja milloin saharauskusivusaalista syntyy, ja etsii uusia keinoja sen vähentämiseksi.

Abrolhos-saaren ja Mid-Westin kampasimpukan troolikalastus käyttää myös sivusaaliin vähentämiseen tarkoitettuja laitteita minimoidakseen merikilpikonnien, rauskujen ja muiden suurten merieläinten joutumisen saaliiksi. Lisäksi kalastus tekee yhteistyötä Länsi-Australian alkutuotanto- ja aluekehitysministeriön kanssa tutkiakseen ja kerätäkseen tietoa sivusaaliiksi joutuvista lajeista.

Katso alla oleva video kampasimpukkakalastuksesta ja sen tuoreesta sivusaalistutkimuksesta.

 

Voivatko pohjatroolikalastukset olla kestäviä?

Pohjatroolikalastukset voivat saada kestävän kalastuksen sertifikaatin, jos ne täyttävät MSC:n kestävän kalastuksen standardin vaatimukset ja läpäisevät riippumattoman arvioinnin.

MSC-sertifiointi edellyttää, että kalastus ei aiheuta vakavaa tai pysyvää vahinkoa merenpohjan elinympäristöille tai luonnon monimuotoisuudelle.

Arvioinnin aikana kalastuksen on esitettävä näyttöä siitä, että se tuntee toiminta-alueensa elinympäristöt ja ymmärtää kalastustoiminnan vaikutukset niihin. Tämä voi sisältää merenpohjan tutkimuksia ja kartoituksia, joilla tunnistetaan erilaiset elinympäristöt ja alueet, joilla kalastus tapahtuu.

Kalastuksen tulisi välttää troolipyydysten käyttöä alueilla, joilla on havaittu herkkiä elinympäristöjä. Kuitenkin, jos on mahdollista, että pyydykset voivat olla vuorovaikutuksessa tällaisten elinympäristöjen kanssa, kalastuksen on osoitettava, että käytössä on tehokkaita ja ennaltaehkäiseviä varotoimenpiteitä.

Kalastuksen on myös esitettävä määrällistä näyttöä siitä, että uhanalaisiin, vaarantuneisiin ja suojeltuihin lajeihin sekä kalastuksen ulkopuolelle suljettuihin lajeihin, kuten linnut, merinisäkkäät, sammakkoeläimet ja matelijat, kohdistuvat vaikutukset hallitaan tehokkaasti ja niitä minimoidaan. Lisäksi on oltava käytössä toimenpiteitä pyydysten katoamisen estämiseksi ja sen varmistamiseksi, että mahdollisesti kadonneiden pyydysten vaikutukset meriympäristöön ovat mahdollisimman vähäiset.

Miten MSC-sertifiointi edistää kestävää kehitystä?

MSC-sertifiointi kannustaa pohjatroolikalastuksia vähentämään vaikutuksiaan meriympäristöön. Monien kalastusten ei ainoastaan tarvitse tehdä parannuksia täyttääkseen standardimme vaatimukset, vaan niiden on myös jatkettava parannusten tekemistä sertifikaatin saavuttamisen jälkeen.

Vuodesta 2017 lähtien kalastukset ovat tehneet 123 parannusta ymmärtääkseen paremmin pohjassa vedettävien pyydysten vaikutuksia elinympäristöihin ja ekosysteemeihin, sekä kehittäneet keinoja niiden vähentämiseksi. Tämä pitää sisällään muun muassa merenpohjan tutkimista ja karttojen kehittämistä, jotta herkkiä ekosysteemejä voidaan välttää. Lisäksi yli 90 parannusta on tehty uhanalaisiin, vaarantuneisiin ja suojeltuihin lajeihin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi, kuten pyydysten muokkaaminen sivusaaliin vähentämiseksi.

---