Mitä on pitkäsiimakalastus?
Pitkäsiimakalastuksessa käytetään pitkiä siimoja, joissa on syötit. Siimoja voidaan käyttää pintakalastukseen, välivedessä tai pohjakalastuksessa (demersaalinen kalastus) kohdelajista riippuen.
Pelagiset pitkäsiimat
Termi “pelaginen” viittaa tämän pyydyksen käyttöön avomeren vesipatsaassa. Pelagiset pitkäsiimat asetetaan lähelle pintaa tai 50–300 metrin syvyyteen, ja pääsiimassa eli selkäsiimassa on tasaisin välein kellukkeita tai poijuja, jotka pitävät sen halutussa syvyydessä. Siimoja voidaan pitää vedessä vaihtelevia aikoja, mutta yleensä enintään puoli päivää.
Siimat voivat olla 50–100 kilometriä pitkiä, ja niihin on kiinnitetty satoja tai jopa tuhansia syötillisiä koukkuja lyhyempiin sivusiimoihin (ns. “tapsit”), jotka on ripustettu pääsiimaan tietyin välein. Tapsien pituus ja väli riippuvat kohdelajista./rs5077_longline-content.png?sfvrsn=2ce75fde_6 "Longline fishing gear illustration")
Demersaaliset pitkäsiimat
Demersaalisia pitkäsiimoja eli täkysiimoja käytetään tyypillisesti rannikkoalueilla merenpohjassa tai sen läheisyydessä, ja ne ankkuroidaan paikalleen. Niitä voidaan käyttää matalista rannikkovesistä yli 1000 metrin syvyyteen.
Ankkuroidut täkysiimat eivät yleensä ole yhtä pitkiä kuin pelagiset siimat. Niiden pituus vaihtelee muutamasta sadasta metristä 50 kilometriin.Mitä lajeja pitkäsiimakalastuksella pyydetään?
Käytetty koukkutyyppi ja siiman sijainti vesipatsaassa vaikuttavat siihen, mitä lajeja pyydetään.
Pelagisia pitkäsiimoja käytetään pääasiassa välivedessä tai pintakerroksissa uivien lajien pyyntiin, kuten tonnikalojen (esim. sinievätonnikala, keltaevätonnikala, valkotonnikala) ja miekkakalan.
Ankkuroituja pitkäsiimoja käytetään pääasiassa syvän veden ja pohjalla elävien lajien, kuten ruijanpallaksen, turskan, kummeliturskan ja hammaskalan, pyyntiin.
Mitkä ovat pitkäsiimakalastuksen ympäristövaikutukset?
Kaikilla kalastusvälineillä voi olla vaikutuksia meriympäristöön, ja vaikutukset voivat olla merkittäviä, jos kalastusta ei hallita kestävällä tavalla.
Pitkäsiimakalastukseen voi liittyä runsaasti sivusaalista: muita kuin kohdelajeja, jotka tarttuvat syötillisiin koukkuihin. Pelagisen pitkäsiimakalastuksen sivusaaliis voi pitää sisällään merikilpikonnia, haita, rauskuja, merilintuja, merinisäkkäitä sekä muita uhanalaisia ja suojeltuja lajeja.
Miten pitkäsiimakalastus voi vähentää sivusaalista?
Kaikkien MSC-sertifioitujen kalastusten on osoitettava, että niiden toiminta ja pyydykset kuormittavat ympäristöä vähän.
Tullakseen sertifioiduksi MSC:n kestävän kalastuksen standardin mukaan kalastusten on usein parannettava seurantajärjestelmiään ja vähennettävä vuorovaikutusta muiden kuin kohdelajien kanssa. Tämä voidaan tehdä keräämällä lisää tietoa sivusaalislajeista – erityisesti siitä, missä ja milloin niillä on suurin riski joutua saaliiksi.
Käsittely ja tiedonkeruu
Vastuullisissa pelagisissa pitkäsiimakalastuksissa miehistö koulutetaan käsittelemään ja vapauttamaan sivusaalis tekniikalla, jossa eläimet selviävät hengissä. Kalastajat voivat merkitä sivusaaliin ennen vapauttamista, mikä auttaa keräämään tietoa lajeista. Tämä voi antaa lisätietoa lajien elämästä, vapauttamisen jälkeisestä selviytymisestä, vaellusreiteistä ja lisääntymisalueista. Näin kalastukset voivat välttää kalastamista niinä aikoina ja paikoissa, jotka ovat lajien selviytymisen kannalta tärkeitä.
Tietoa voidaan kerätä myös riippumattomien tarkkailijoiden avulla. He kirjaavat ja raportoivat kalastuksen vuorovaikutusta sivusaalislajien kanssa.
Sivusaaliin vähentämislaitteet
Vastuulliset kalastukset käyttävät myös sivusaaliin vähentämislaitteita, kuten lintujenkarkotussiimoja eli tori-siimoja – nauhamaisia visuaalisia esteitä, jotka kulkevat pitkäsiiman yläpuolella. Ne estävät merilintuja pääsemästä syötillisten koukkujen luo siiman laskun aikana ja vähentävät lintujen takertumisriskiä.
Myös itse pyydystä voidaan muokata sivusaaliin vähentämiseksi. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi ympyräkoukkujen käyttö. Ympyräkoukut vähentävät muiden kuin kohdelajien tarttumista ja tarttuvat usein suupieleen, mikä helpottaa vapauttamista. Siimojen painottaminen, jotta ne uppoavat nopeammin, voi myös vähentää merilintujen kanssa tapahtuvia kontakteja pinnalla. Perukesiimojen välttäminen puolestaan vähentää haiden joutumista saaliiksi.
