Mitä vapa- ja siimakalastus on, ja miten sitä voidaan käyttää kestävästi?
Mitä vapa- ja siimakalastus on?
Vapa- ja siimakalastuksessa käytetään puusta tai lasikuidusta valmistettua käsin pideltävää vapaa, johon on kiinnitetty siima. Menetelmällä pyydetään kaloja yksi kerrallaan. Tätä pyydystyyppiä käytetään tyypillisesti pienempien tonnikalalajien, kuten boniitin ja valkotonnikalan pyyntiin, ja sen osuus maailman tonnikalasaaliista on noin 7 prosenttia.
Eteläafrikkalaiset valkotonnikalan kalastajat työssään
Vapa- ja siimakalastuksessa tonnikaloja houkutellaan ruiskuttamalla vettä aluksesta ja heittämällä veteen pieniä syöttikaloja, kuten sardiineja tai anjoviksia. Tätä menetelmää kutsutaan “mäskäykseksi” eli houkuttelusyötin käytöksi, ja se luo vaikutelman kalaparvesta, joka houkuttelee tonnikalat pintaan syömään, jolloin ne tarttuvat kalastajien siimojen päissä oleviin koukkuihin.
Joissakin kalastuksissa, kun tonnikala (tyypillisesti valkotonnikala) tarttuu koukkuun, kaksi miehistön jäsentä vetää sen alukseen. Boniitin kalastuksessa vapaa heilautetaan nopeasti kalastajan pään yli, jotta tonnikala saadaan kannelle.
Tätä kalastusmenetelmää voidaan käyttää tonnikalojen pyyntiin sekä kaloja kokoavien välineiden (FAD) ympäriltä että vapaasti liikkuvista parvista.
Onko vapa- ja siimakalastus kestävää?
Vapa- ja siimakalastus on erittäin valikoiva menetelmä, jossa kalat pyydetään yksi kerrallaan lähellä meren pintaa. Tämän vuoksi sivusaaliin määrä on vähäinen, eikä pyydys kosketa merenpohjan elinympäristöjä.
Täyttääkseen MSC:n kestävän kalastuksen standardin, vapa- ja siimakalastusta harjoittavien kalastusten on otettava huomioon myös toimintansa laajemmat vaikutukset merielinympäristöön ja kalakantoihin.
MSC:n kestävän kalastuksen standardin version 3 mukaan FAD-laitteita käyttävien kalastusten on myös huomioitava kadonneet FAD-laitteet ja osoitettava, miten niiden katoamista ehkäistään ja hallitaan. Tämä voi sisältää FAD-laitteiden seurannan tai talteenoton sekä tarrautumattomien ja biohajoavien FAD-laitteiden käytön.
Miten MSC-sertifiointi edistää parannuksia?
Malediivien boniitin vapa- ja siimakalastus sai ensimmäisen MSC-sertifikaattinsa vuonna 2012, mutta sertifioinnin ehtona oli lisäparannusten tekeminen. Näihin kuului todisteiden toimittaminen kalastuksen vaikutuksista syöttikalakantoihin sekä suunnitelman laatiminen näiden kantojen kestävään hallintaan. Tätä varten kerättiin tietoa syöttikalojen saalismääristä, eri lajeista ja pyyntialueista. Kalastajat kirjasivat myös uhanalaisten lajien kanssa tapahtuneet vuorovaikutukset syöttikalojen pyynnin aikana.
Malediivien boniittikalastus: kestävyyden menestystarina
Elokuussa 2024 Etelä-Afrikan valkotonnikalan vapa- ja siimakalastus sai ensimmäisenä MSC-sertifikaatin osallistuttuaan In-Transition to MSC-ohjelmaan (nykyisin MSC:n kehitysohjelma MSC Improvement Program).
Vaikka aluksilla toimivat tarkkailijat raportoivat vain vähäisiä vuorovaikutuksia uhanalaisten ja suojeltujen lajien kanssa ja kalastajat oli koulutettu käsittelemään ja vapauttamaan sivusaalis turvallisesti, kalastuksen on silti kerättävä lisää tietoa vuorovaikutuksista näiden lajien kanssa. Tämä mahdollistaa vaikutusten tarkemman arvioinnin ja auttaa kehittämään hallintastrategiaa.
