Monien tiedot meristämme ovat hyvin rajallisia. 15 prosenttia suomalaisista ei tiedä, että planeettamme pinnasta suurempi osa on merten kuin maa-alueiden peitossa ja kolmannes (32 %) ei tiedä, että meri on paikoitellen syvempi kuin Mount Everest on korkea. Tämä käy ilmi Marine Stewardship Councilin (MSC) tilaaman tutkimuksen tuloksista. MSC on kansainvälinen voittoa tavoittelemattoman järjestö ja ympäristömerkintä kestävästi pyydetyille mereneläville.
Riippumaton tutkimusyhtiö Globescan testasi meritietoutta yli 31 000 ihmiseltä 23 maasta. Vaikka 66 prosenttia ihmisistä ymmärsi, että liikakalastus on nykyään yleisempää kuin 50 vuotta sitten, 35 prosenttia uskoi virheellisesti, etteivät kalakannat voi koskaan toipua liikakalastuksesta. 26 prosentilla ei ollut asiasta varmaa tietoa.
Suomesta tutkimukseen vastasi 844 vastaajaa, joista 15 prosenttia ei tiennyt, että planeettamme pinnasta suurempi osa on merten kuin maa-alueiden peitossa ja 32 prosenttia ei tiennyt, että joiltain osin meri on syvempi kuin Mount Everest on korkea. Vaikka 70 prosenttia suomalaisista ymmärsi, että liikakalastus on nykyään yleisempää kuin 50 vuotta sitten, 28 prosenttia uskoi virheellisesti, etteivät kalakannat voi koskaan toipua liikakalastuksesta, ja lisäksi toiset 28 prosenttia ei ollut asiasta varma.
Suurinta epävarmuutta suomalaisissa herättivät kysymykset siitä, mistä maailmanlaajuisesti myyty tonnikala on peräisin (54 prosenttia ei tiennyt tai luuli virheellisesti suurimman osan maailmanlaajuisesti myytävästä tonnikalasta tulevan Tyyneltämereltä) ja syövätkö delfiinit tonnikalaa osana ruokavaliotaan (67 prosenttia ei tiennyt tai vastasi virheellisesti, että delfiinit eivät syö tonnikalaa).
Maailman Merien Päivänä, 8. kesäkuuta, julkaistun kyselytutkimuksen tulokset korostavat sekä meriin liittyvien väärinkäsitysten laajuutta että tarvetta lisätä tietoisuutta siitä, että oikeanlaisella hallinnalla kalakannat voivat elpyä. MSC:n uusi raportti Fishing for the Future esittelee esimerkkejä kalakannoista, jotka elpyivät sen jälkeen, kun niiden kohteena olevien kalastusten hallintaan otettiin käyttöön tehokkaita, tieteeseen perustuvia toimenpiteitä.
Esimerkiksi Iberian sardiinikalastuksessa portugalilaiset ja espanjalaiset kalastajat työskentelivät yhdessä uuden hallintasuunnitelman mukaisesti kalakannan elvyttämiseksi. Vuonna 2025 aikuisten sardiinien määrä oli jo lähes nelinkertainen vuoteen 2015 verrattuna.
Tutkimus osoitti myös, että ihmiset ovat erittäin huolissaan merten tilasta: 87 prosenttia suomalaisista vastaajista kertoi olevansa huolissaan siitä (86 % globaalilla tasolla). Ilmastonmuutos, saastuminen ja kalakantojen heikkeneminen olivat keskeisimpiä huolenaiheita.
MSC:n Suomen ja Baltian maiden maajohtaja Johanna Vepsä kertoo:
”Työmme kalastusten kanssa eri puolilla maailmaa osoittaa, että vaikka haasteiden mittakaavaa ei voi kiistää, elpyminen on mahdollista. Tieteeseen perustuvan hallinnan, vahvan yhteistyön ja pitkäjänteisen sitoutumisen avulla meriemme luonnonvaroja voidaan hallinnoida kestävällä tavalla. Tämä viesti antaa toivoa – yhä useampien ihmisten tulisi kuulla se ja toimia sen vaatimalla tavalla.”
Esimerkkejä on monia. Itäisen Atlantin sinievätonnikalakanta oli lähellä romahtamista 1900-luvun lopulla. Kattava elvytyssuunnitelma, jota tuettiin tätä ikonista lajia pyytävien maiden tiukalla lainsäädännöllä, on kuitenkin auttanut kantaa elpymään korkeimmalle tasolleen sitten 1960-luvun.
Cornwallin kummeliturska, joka on suosittu herkku Isossa-Britanniassa ja Euroopassa, oli liikakalastettu ja sen kanta heikkeni 1990-luvun alussa. Kestävä kalastuksen hallinta sekä pienet muutokset, kuten suuremman silmäkoon käyttöönotto kalaverkoissa, auttoivat kalakantaa elpymään ja säilymään elinvoimaisena.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) johtaja Manuel Barange kirjoittaa Fishing for the Future -raportin esipuheessa:
”Tässä raportissa esitetyt esimerkit osoittavat, miten edistystä voidaan saavuttaa eri tasoilla ja yhteyksissä, kun tiede, poliittinen sitoutuminen ja hallinta toimivat käsi kädessä. Nyt ensisijaisena tavoitteena on vakiinnuttaa ja laajentaa tätä positiivista kehitystä ja varmistaa, että kalavarat ylläpitävät jatkossakin ekosysteemejä, kansantalouksia ja myös tulevia sukupolvia.”
