Kestävä kalastus auttaa turvaamaan kalakannat ja vahvistamaan niiden kestävyyttä pitkällä aikavälillä.
Vesi peittää 70 prosenttia maapallon pinnasta, joten meret voivat vaikuttaa ehtymättömältä luonnonvaralta. Tiedämme kuitenkin, että liikakalastus voi tuhota lajeja, ekosysteemejä ja yhteisöjä, joiden ravinto ja toimeentulo riippuvat kalastuksesta. Maailman Merien Päivänä julkaistujen uusien tutkimustulosten mukaan 87 prosenttia suomalaisista on huolissaan meriemme tilasta – ja syystäkin.
Meidän on suhtauduttava liikakalastuksen uhkaan vakavasti ja opittava luonnonvaraisia kalakantoja hyödyntäviltä kalastuksilta, jotka ovat auttaneet aiemmin vaarantuneita kantoja elpymään. Nykyisin nämä kalastukset tarjoavat proteiinia ja työpaikkoja miljoonille ihmisille ympäri maailmaa samalla kun ne ylläpitävät kalakantoja tulevaisuutta varten. Alta löydät kuusi asiaa, jotka voimme oppia kalastuksilta, joiden kestävät toimintatavat auttavat säilyttämään kalakannat elinvoimaisina.
1. Yhteistyö
Kuinka monta kipparia tarvitaan pelastamaan sardiinit?
Pienet rasvaiset kalat – kuten Tyynenmeren sardiinit, sillit ja japaninmakrillit – olivat aiemmin runsaslukuisia Baja Californian vesillä, kunnes liikakalastus 1980-luvulla johti kantojen romahtamiseen.
Koska nämä kalat ovat tärkeä ravinnonlähde linnuille, suuremmille kaloille ja merinisäkkäille, kyseessä oli yhtä suuri katastrofi eläimille kuin kalastajien toimeentulollekin.
Elvyttääkseen nämä kalakannat, jotka ovat erityisen herkkiä meren pintalämpötilojen vaihtelulle ja merivirroille, kalastajat kehittivät varhaisvaroitusjärjestelmän. Nykyisin viidenkymmenen aluksen kapteenit työskentelevät yhdessä kerätäkseen ja jakaakseen saalistietoja reaaliajassa. Jos yhden lajin saalisraja täyttyy, kaikkien on keskeytettävä kalastus.
2. Sukukypsyys
Kelttimeren poikasalue nuorille kummeliturskille
Kun Corwallin kummeliturskamäärät laskivat historiallisen alhaisiksi 2000-luvun alussa, tutkijat havaitsivat, ettei lisääntymiskykyisiä emokaloja ollut riittävästi, jotta kanta säilyisi elinvoimaisena.
Euroopan unioni tuki paikallisia kalastajia uuden tärkeän suunnitelman käyttöönotossa, jonka avulla nuorille kaloille annettiin mahdollisuus kasvaa aikuisiksi niin sanotussa ”kummeliturskalaatikossa” laajalla Kelttimeren poikastenkasvatusalueella. Lisäksi käyttöön otettiin saalis- ja kokorajoituksia.
Kalastus pyrki myös vähentämään pienten ja nuorten kummeliturskien sivusaaliita. Pelkästään kasvattamalla verkkojen silmäkokoa muutamalla millimetrillä pienemmät kummeliturskat voivat nyt paeta verhomaisista verkoista.
Nämä toimet yhdessä auttoivat kummeliturskakannan elpymisessä: sukukypsien naaraiden määrä kasvoi yli 300 prosenttia vuosien 1998 ja 2025 välillä.
3. Yhteisö
Tyytyväiset simpukat pitävät perinteitä yllä Vietnamissa
Aikoinaan simpukoiden laiton pyynti ja mangrovemetsien häviäminen Etelä-Vietnamissa uhkasivat alueen kovakuoristen simpukoiden kantoja. Nykyään yhteisö osallistuu aktiivisesti meriluonnonvarojensa hallintaan ja osoittaa, että perinteiset kestävät pyyntimenetelmät voivat edelleen olla tehokkaita.
Yli 9000 ihmistä kuuluu osuuskuntaan, jonka jäsenet keräävät simpukoita käsin Mekongin suiston mutalietteisiltä rannoilta. Vaaleilla valittu ”simpukkakomitea” arvioi säännöllisesti kannan ja elinympäristön tilaa sekä tekee yhteistyötä paikallisten viranomaisten kanssa sopiakseen tulevan vuoden keräysstrategiasta.
Vain tietyn koon saavuttaneita simpukoita saa kerätä, ja 15–20 prosenttia simpukoista on jätettävä paikoilleen, jotta niitä jää riittävästi lisääntymään.
Paikalliset ovat nyt niin motivoituneita parantamaan ympäristöä edelleen, että he istuttavat lisää puita, jotka suodattavat vettä, vaimentavat aaltoja ja tuulta sekä tuottavat simpukoille ravinteita.
4. Tieto
Kalastajat ja tutkijat yhdistävät voimansa kampasimpukoiden tutkimisessa
Kampasimpukoiden pyynti on Pohjois-Ranskassa erittäin tieteellistä. Tutkijat keräävät vuosittain tietoa yksivuotiaiden kampasimpukoiden painosta, koosta ja levinneisyydestä. Näitä vuosittaisia tutkimuksia käytetään seuraavan kalastuskauden kestävän hallintasuunnitelman laatimiseen. Kampasimpukoiden kohdalla koolla on merkitystä.
Rajoituksilla varmistetaan, että kampasimpukoita voidaan pyytää vasta niiden saavutettua sukukypsyyden ja tietyn vähimmäiskoon.
Kalastajien on käytettävä harausverkkoja, jotka mahdollistavat liian pienten kampasimpukoiden pakenemisen, ja jokainen kampasimpukka mitataan käsin vähimmäiskoon tarkistamiseksi.
Kalastukset käyttävät myös vuorottelujärjestelmää kampasimpukka-alueilla – aivan kuten maanviljelijät pelloillaan. Nämä ”kesannointijaksot” varmistavat, että nuoret kampasimpukat saavat kasvaa häiriöttä aikuisiksi, lisääntyä ja täydentää kantaa.
5. Yhteistyö
Kaksi maata yhdisti voimansa Iberian sardiinin pelastamiseksi
Portugalilaiset ja espanjalaiset kalastajat työskentelivät yhdessä pelastaakseen ikonisen Iberian sardiinin sukupuuton partaalta. Sardiinikanta oli kriittisessä tilassa, ja saalismäärät ylittivät kestävän tason.
Portugalilaiset ja espanjalaiset kalastajat yhdistivät voimansa palauttaakseen rakastamansa sardiinit ja kehittivät uuden, tieteeseen perustuvan hallintasuunnitelman. Siihen sisältyivät kausittaiset kalastuskiellot sekä vuosittaisten saalisrajojen määrittäminen parhaaseen saatavilla olevaan tietoon perustuen.
Nämä jämerät toimenpiteet – sekä useiden vuosien suotuisat ympäristöolosuhteet – auttoivat sardiinikantaa elpymään. Vuonna 2025 kannan arvioitiin olevan neljä kertaa suurempi kuin vuonna 2015.
6. Rajoitukset
Kalastajat vähensivät hokin pyyntiä kalakannan tulevaisuuden turvaamiseksi
Kun Uuden-Seelannin kalastajat huomasivat hokia olevan odotettua vähemmän, he ryhtyivät nopeasti toimiin kannan suojelemiseksi.
Kalastusala sopi vapaaehtoisesti alentavansa saalisrajaa viranomaisten suosittelemia määriä pienemmäksi: vuodesta 2018 lähtien saaliita on vähennetty 60 000 tonnilla.
Hokikannan suojelemiseksi kalastus kiellettiin alueilla, joilla esiintyi paljon nuoria hokikaloja. Lisäksi on meneillään genomitutkimus, jonka avulla hallintastrategioita voidaan räätälöidä itäisten ja läntisten hokipopulaatioiden välisten geneettisten erojen perusteella.
Uuden-Seelannin hokin kalastus on jo pitkään ollut kestävän kalastuksen edelläkävijä, ja helmikuussa 2026 se saavutti neljännen uudelleensertifiointinsa MSC:n kestävän kalastuksen standardin mukaisesti.
