Onko FAD (Fish Aggregating Devices) -kalastus kestävää? Lue, miksi FADeja käytetään niin usein tonnikalan pyytämiseen ja miten niitä voidaan käyttää kestävästi.
Mitä ovat FADit?
Kaloja kokoavat laitteet (Fish Aggregating Devices = FAD) ovat ihmisen tekemiä, yleensä kelluvia puisia rakenteita, joihin on kiinnitetty roikkuvia verkkoja kalojen houkuttelemiseksi. Nämä lautat voivat olla joko vapaasti ajelehtivia (drifting FAD tai dFAD) tai merenpohjaan ankkuroituja (anchored FAD tai aFAD).
Jotkin tonnikalan kalastukset kohdistuvat myös luonnollisiin rakenteisiin tai kohteisiin, kuten vapaasti kelluviin tukkeihin ja suuriin merieläimiin, kuten valashaihin, joiden ympärille kalat kokoontuvat. Tätä kutsutaan “luonnollisiin kohteisiin hakeutuvaksi” (natural-associated) tai “rakenteisiin hakeutuvaksi” (object-associated) kalastukseksi.
Luonnollinen FAD, ankkuroitu FAD (aFAD) ja vapaasti ajelehtiva FAD (dFAD)
Ajelehtivia FADeja käytetään yleisesti yhdessä kurenuottaverkkojen kanssa.
International Seafood Sustainability Foundationin (ISSF) mukaan FADeja käytetään 65 prosentissa kurenuottakalastusta ja 40 prosentissa maailman boniittisaaliista.
Miksi tonnikalakalastukset käyttävät FADeja?
Tonnikalat vaeltavat pitkiä matkoja, jopa tuhansia kilometrejä. Osa kalastajista seuraa tonnikaloja tai niiden vaellusreittejä pyytääkseen niitä – tätä kutsutaan “vapaiden parvien kalastukseksi” (free school fishing). Toiset kalastajat käyttävät FADeja helpottaakseen tonnikalojen paikantamista ja pyytämistä.
Asettamalla verkot ja siimat FAD-laitteiden läheisyyteen tonnikalakalastajat voivat lisätä saalistaan merkittävästi, mikä vähentää merellä vietettyä aikaa ja siten myös kalastuksen kustannuksia.
Mitä ongelmia FADien käytössä on?
Monenlaiset merieläimet, kuten kilpikonnat ja hait, kokoontuvat FADien ympärille. Nämä lajit voivat sotkeutua laitteisiin kiinnitettyihin kelluviin verkkoihin.
Tällöin muut kuin kohdelajit voivat päätyä sivusaaliiksi (tahattomaksi saaliiksi) verkkoihin tai siimoihin, joita kalastajat käyttävät tonnikalan pyytämiseen. Tämän vuoksi sivusaaliin määrä voi olla suuri FAD-kalastuksessa, erityisesti verrattuna vapaiden parvien kalastukseen, jossa verkot lasketaan avoimeen veteen.
Suuret sivusaalismäärät voivat vahingoittaa ekosysteemiä. FADit voivat myös lisätä nuorten tonnikalojen pyydystämistä, mikä voi uhata joidenkin tonnikalakantojen kestävyyttä.
Eri lajit kuitenkin reagoivat eri tavoin erilaisiin FAD-tyyppeihin, ja eri kalastusmenetelmät voivat vaikuttaa merkittävästi sivusaaliin määrään.
Lähde: ISSF, 2019. International Workshop on Mitigating Environmental Impacts of Tropical Tuna Purse Seine Fisheries
Sivusaalishuolien lisäksi FADien mahdolliset vaikutukset tonnikalojen vaellusreitteihin ovat edelleen tutkimuksen kohteena. Myös kadonneiden tai hylättyjen FADien vaikutukset elinympäristöihin, kuten koralliriuttoihin, sekä niiden rooli merimuovin lisäämisessä herättävät huolta.
Koska maailmassa arvioidaan otettavan käyttöön vuosittain 81 000–121 000 FADia, niiden yhteenlaskettu vaikutus voi olla haitallinen, ellei käyttöä hallita tehokkaasti.
Mitä voidaan tehdä FADien vaikutusten vähentämiseksi?
Viime vuosina on saavutettu merkittävää edistystä FADien negatiivisten vaikutusten vähentämisessä. Tonnikalan kalastukset kehittävät yhdessä tutkimuslaitosten kanssa teknologisia parannuksia FADien rakenteeseen. Esimerkiksi, jotkin kalastukset siirtyvät käyttämään biohajoavia ja sotkeutumattomia ajelehtivia FADeja vähentääkseen niiden vaikutuksia meriympäristössä ja muiden kuin kohdelajien pyydystämistä.
Nämä toimet yhdessä paremman seurannan ja tiedonkeruun, FADien luvittamisen ja rekisteröinnin, vanhojen laitteiden seurannan ja talteenoton sekä kurenuottakalastusvälineiden muokkaamisen kanssa ovat auttaneet FADeja käyttävien kalastusten vaikutusten vähentämisessä tasolle, jolla kestävyyssertifioinnin saavuttaminen on mahdollista.
Vuonna 2018 MSC myönsi opiskelija-apurahan jatko-opiskelijalle, joka kehitti uuden menetelmän ankkuroitujen FADien seuraamiselle Indonesian vesillä. Indonesialaisten pienimuotoisten kalastajien käyttämät ankkuroidut FADit tunnetaan nimellä “rumpon”, ja ne koostuvat usein kookospähkinöistä tai palmunlehdistä, jotka houkuttelevat kaloja tuoksullaan.
Vaikka läntisellä Tyynellämerellä on otettu käyttöön uusia säädöksiä aFADien hallitsemiseksi, rumpon-laitteet ovat suurelta osin dokumentoimattomia, ja ylikalastusta voi tapahtua nopeasti. Analyysi osoitti, että ottamalla paikallinen kalastusyhteisö mukaan kiinnittämään vapaaehtoisesti satelliittiseurantalaitteita laitteisiinsa, voidaan oppia tunnistamaan FADien käyttötapoja ja vähentää ylikalastuksen riskiä.
Miten MSC suhtautuu FADeihin?
MSC:n kestävän kalastuksen standardin mukainen sertifiointi perustuu kalastuksen vaikutusten ja sen toimintaympäristön kattavaan arviointiin.
Lokakuussa 2023 julkaistu standardin uusin versio sisältää tiukennetut vaatimukset välineiden katoamisen minimoimiselle ja kadonneiden välineiden vaikutusten lieventämiselle. Nämä vaatimukset koskevat myös FADeja: kalastusten on nyt pystyttävä ottamaan huomioon kaikki kadonneet FADit ja osoittamaan, että ne ennaltaehkäisevät ja valvovat katoamista. Tämä sisältää FADien seurannan tai talteenoton tai sen osoittamisen, että FADit ovat vähävaikutteisia, esimerkiksi sotkeutumattomia ja biohajoavia.
Kaikkien kalastusten – riippumatta käytetystä menetelmästä – on myös osoitettava, etteivät sivusaalismäärät muodosta pitkän aikavälin uhkaa millekään ekosysteemin lajille.
Aiemmin vain harvoja ajelehtivia FADeja käyttäviä kalastuksia on arvioitu MSC:n kestävän kalastuksen standardin mukaan vaikutusten puutteellisen ymmärryksen tai suurten sivusaalismäärien vuoksi. Viime aikoina FADien suunnittelun, tutkimuksen ja hallinnan parannukset ovat kuitenkin mahdollistaneet arvioinnin.
The Decision -dokumenttielokuva: tonnikalakalastuksen matka kohti kestävyyttä
Kestävyyden edistäminen tonnikalan FAD-kalastuksessa
Ensimmäinen ajelehtivia FADeja käyttävä tonnikalan kalastus saavutti MSC-sertifikaatin vuonna 2018. Yhteistyössä Indian Ocean Tuna Commissionin ja Seychellien viranomaisten kanssa Echebastarin kurenuottakalastus on aktiivisesti pyrkinyt vähentämään muiden kuin kohdelajien sivusaalista vähentämällä FADien määrää, käyttämällä vain sotkeutumattomia FADeja ja varmistamalla muiden kuin kohdelajien nopeaa vapauttamista. Kalastus on jatkanut kehitystyötä myös sertifioinnin jälkeen.
Vuonna 2020 Echebastarille myönnettiin yhdessä tutkimuskumppani AZTI:n kanssa Ocean Stewardship Fund -apuraha näiden parannusten tukemiseksi. Hankkeessa on onnistuneesti merkitty 28 silkkihaita satelliittilähettimillä, jotta voidaan paremmin ymmärtää vapauttamisen jälkeistä kuolleisuutta ja vähentää kalastuksen sivusaalista. Tämä tukee myös Seychelleillä toimivaa FAD Watch -aloitetta, joka kerää kadonneita FADeja estääkseen niiden vaikutukset paikallisiin koralliriuttoihin.
Useat muutkin kurenuottakalastukset, jotka pyytävät tonnikalaa ajelehtivien FADien avulla, ovat sittemmin saavuttaneet sertifikaatin, mukaan lukien PNG Fishing Industry Associationin nuottakalastus boniitille ja keltaevätonnikalalle toukokuussa 2020 sekä WPSTA:n läntisen ja keskisen Tyynenmeren boniitin ja keltaevätonnikalan kurenuottakalastus kesäkuussa 2021.
Uskomme, että kannustamalla kestävään tonnikalakalastukseen MSC:n ohjelma voi olla osa kehitystä kohti kestävämpiä kalastuskäytäntöjä. Tonnikalan kalastuksessa tämä edistää uusien tapojen käyttöönottoa FADien vaikutusten vähentämiseksi sekä tiukempaa valvontaa niiden noudattamiseksi.
Näemme kalastusalan tekevän merkittävää tutkimusta FADien ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Näiden innovaatioiden ja parannusten avulla uskomme, että kalastajat voivat jatkaa tonnikalan pyytämistä tavalla, joka on sekä kannattavaa että kestävää.
